Mistä apua urheiluseurojen talousahdinkoon?

Liikunnan aluejärjestöt, lajiliitot ja Suomen Olympiakomitea ovat viime vuosina kannustaneet urheilu- ja liikuntaseuroja yhä ammattimaisempaan toimintaan. Monet seurat ovatkin tehneet systemaattista kehitystyötä, palkanneet työntekijöitä, hankkineet omat liikuntatilat ja mikä hienointa, kasvattaneet harrastajamääriä ja toiminnan laatua. Nyt nämä kehittyvät seurat ovat talouskurimuksessa.

Poikkeusolosuhteissa, yhteisen turvallisuuden takia, seurojen toiminnat ovat pysähdyksissä. Tulovirtaa ei välttämättä tule jäsenten toimintamaksuista, kilpailut, turnaukset ja liikuntatapahtumat on peruttu ja osallistumismaksut sekä yleisön lipputulot jäävät saamatta. Uusia sponsorisopimuksia on hankala sopia, koska toiminnan käynnistymisen ajankohdasta ei ole tietoa ja silti samalla seurojen kiinteät kulut juoksevat. Lomautukset ovat nyt arkea työnantajatahoina toimivissa urheiluseuroissa ja valitettavasti jo nyt seurat joutuvat tarkkaan miettimään milloin irtisanovat liikuntapaikkojensa vuokrasopimuksia. Toiset seurat ovat myös omistajia eri halliyhtiöissä, joten tukalat ovat hetket seurojen hallitusten kokouksissa, kun talousratkaisuja mietitään.

Poikkeusajat eivät kuitenkaan ole pysäyttäneet kokonaan seurojen toimintaa. Seurojen jäseniin, lapsiin, nuoriin ja aikuisiin, ollaan nyt yhteydessä verkon välityksellä. Valmentajat ja ohjaajat jakavat verkon kautta ohjeita, palautetta, kuvia ja videoita urheilijoille ja liikkujille. Niin fyysistä kuin psyykkistäkin valmennusta tehdään etänä ja päiviä piristävät somessa jaetut kotiliikuntakuvat ja haasteet. Seurojen taloutta yritetään korjata myymällä kannatusjäsenyyksiä ja seuratuotteita, luovuus kukoistaa, koska yhteinen halu selviytyä on kova.

Nyt tarvitaan silti nopeita tukitoimia seurojen hengissä pitämiseksi. Kyseiset seurat ovat itse rakentaneet liikuntapaikkoja, kun kunnilla ei ole ollut mahdollisuutta tarjota niille lisää liikuntaolosuhteita. Ne ovat lisänneet työllisyyttä ja erityisesti tarjonneet mielekästä ja terveellistä tekemistä sadoilletuhansille jäsenilleen. Voisin kehua näitä urheiluseuroja loputtomiin, koska arvostan sitä, että aktiiviset kansalaiset ovat luoneet nämä yhdistykset omalla innostuksellaan, osaamisellaan ja ahkeruudellaan. Vapaaehtoistyötunteja ei ole laskettu, kun on suunniteltu rekrytointeja, rakentamista, toiminnan sisältöjä ja taloutta.

Työ- ja elinkeinoministeriö loi nopeasti poikkeusolosuhteissa tukitoimet pienyrittäjille, mikä on todella hieno asia. Samaa tukea tarvitsisivat nyt myös työnantajina toimivat yhdistysmuotoiset urheiluseurat.

Keski-Suomen Liikunta
Seurakehittäjä
Laura Härkönen